Opettajan materiaali
Opettajalle materiaalia opetuksen tueksi.
Opettajan materiaali
Junnu Yliopisto - Kiertotaloutta kolmosille
Sisällysluettelo
1. Johdanto s.1
2. Käsitteitä s.2
3. Kiertotalous yleisesti s.3
5.Esimerkkejä kiertotaloudesta s.6
5. Tekstiilien kierto s.8
5.1 Tekstiilien materiaaleista s.8
5.2 Tekstiilien valmistus s.13
5.3. Kuinka voin itse vaikuttaa s.14
5.4. Minne käytetty tekstiili päätyy s.15
6.Videot s.17
Lähteet s.19
1. Johdanto
Tämän materiaalin tarkoitus on olla opettajan tukena kolmasluokkalaisten kiertotalousoppituntien pitämisessä. Materiaali sisältää tietoa kiertotaloudesta ja siihen liittyvistä käsitteistä sekä selittää laajemmin oppilaille suunnatun diaesityksen sisältöä. Ensin kerrotaan yleisesti kiertotaloudesta, jonka jälkeen perehdytään esimerkkinä tekstiilien kiertoon. Materiaali sisältää myös pohdintoja ja tehtäviä sekä opettajalle itselleen että oppilaille. Materiaalin alussa on käsiteluettelo. Myös opetukseen tarkoitettujen videoiden sisältöä on avattu enemmän.
Koko homman avaava pohdintatehtävä oppilaille aivan diaesityksen alussa: Miten sinä pystyt pitämään huolta luonnosta?
2. Käsitteitä
Käyttöikä
Tuotteen ikä, jonka ajan se on käytössä ennen, kuin siitä tulee jätettä tai se kierrätetään toiseen käyttöön.
Luonnonkuitu
Kuituja, joita ei ole tehty kemiallisesti vaan voidaan tuottaa suoraan luonnon raaka-aineista esim. villa ja puuvilla.
Luonnonvarat
Luonnonvarat ovat kaikkea, mitä ihminen hyödyntää luonnosta, esimerkiksi meristä, järvistä, metsistä, soista tai kaivoksista. Luonnonvarat jaetaan usein kahteen ryhmään: uusiutuviin ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin.
Luonnonvarojen kulutus
Kulutukselle hyvä synonyymi on käyttäminen. Tässä yhteydessä puhutaan nimenomaan luonnonvarojen kuluttamisesta. Ihmiset kuluttavat eli käyttävät luonnonvaroja tavaroiden ja tuotteiden valmistukseen. He ottavat raaka-aineita luonnosta (öljy, puu) ja hyödyntävät niitä käyttöönsä. Kulutus on hieman negatiivissävytteinen termi ja se painottaa sitä, että ihminen kuluttaa ympäristöä eli ympäristö kuluu. Esimerkkinä maailman ylikulutuspäivä.
Materiaali
Ainetta, jota voidaan käyttää eri tuotteiden valmistamiseen, esimerkiksi eri metallit tai kankaat.
Poistotekstiili
Vaatteet ja tekstiilit, jotka ovat käyttökelvottomia eli huonokuntoisia tai rikkinäisiä.
Pikamuoti
Vaateteollisuuden ilmiö, jossa vaatteita ei varastoida vaan ne siirtyvät tehtaalta suoraan myyntiin. Sesongit ja trendit vaihtuvat tiheään. Valmistetaan usein epäeettisesti, esim. halpatyövoimaa käyttäen.
Raaka-aineet
Raaka-aineita ovat kaikki luonnosta saatavat aineet (luonnonvarat), joita jalostetaan eteenpäin käytettävään muotoon. Esimerkiksi puu on paperin raaka-aine. Raaka-aineita ovat myös esim. teräs, villa ja öljy.
Synteettinen kuitu
Kuituja, jotka on valmistettu osin tai kokonaan kemiallisesti.
Tekstiilit
Materiaali, joka on valmistettu kuiduista, joko luonnonkuiduista tai synteettisistä kuiduista.
Uusiutumattomat luonnonvarat
Uusiutumattomat luonnonvarat ovat rajallisia luonnonvaroja eli niitä ei synny lisää, esimerkiksi öljy, kivihiili, turve ja metallit ovat tällaisia. Ne siis loppuvat joskus maapallolta. Ne eivät uusiudu metsien ja veden tavoin nopeasti, vaan esimerkiksi öljyn syntymiseen on mennyt miljoonia vuosia. Eli vaikka se uusiutuu, niin se uusiutuu niin hitaasti, ettei sitä voi kutsua uusiutuvaksi luonnonvaraksi.
Uusiutuvat luonnonvarat
Uusiutuvat luonnonvarat ovat luonnossa olevia varoja, jotka eivät lopu, jos niitä käytetään hitaammin kuin ne uusituvat. Esimerkiksi vesi ja tuuli ovat uusiutuvia. Myös metsät ja sieltä saatava puu, jos metsien annetaan kasvaa takaisin ennen niiden hyödyntämistä. Tällaisia luonnonvaroja voidaan käyttää suuria määriä, sillä ne eivät lopu. Lisää esimerkkejä uusiutuvista luonnonvaroista ovat marjat, sienet, kalat ja kasvit sekä esimerkiksi kasvien tuottama happi.
3. Kiertotalous yleisesti
Lähtökohtana kiertotaloudessa on se, että valmistetaan mahdollisimman vähän uusia tuotteita neitseellisistä raaka-aineista, jätettä ja hukkaa syntyy mahdollisimman vähän sekä pyritään pidentämään jo olemassa olevien tuotteiden ja materiaalien elinikää:
Tuote pysyy sellaisenaan käytössä niin pitkään kuin mahdollista
Seuraavaksi tuote pyritään uudelleenkäyttämään (esim. Kirpputorille vienti)
Jos tuote hajoaa, se pyritään korjaamaan
Jos tuotetta ei voida käyttää enää uudelleen sellaisenaan, sille keksitään muu käyttötarkoitus/käytetään tuotteesta toimivat osat (vaate rätiksi, pyörästä varaosia)
Seuraava vaihe on viedä tuote kierrätykseen ja materiaalit kierrätetään mahdollisimman tehokkaasti. Kierrätetyt materiaalit toimivat uusien tuotteiden raaka-aineina. (Metallit omaan pisteeseen, missä niistä valmistetaan uusia tuotteita. Sanomalehti keräykseen, jolloin ne menevät esimerkiksi tehtaalle raaka-aineeksi, missä niistä valmistetaan talojen lämmöneristeitä.)
Siinä tapauksessa, kun täytyy valmistaa uutta, niin tuotteet valmistetaan mahdollisimman kestäviksi ja kierrätettäviksi
Kiertotalous pyrkii maksimoimaan tuotteiden, komponenttien ja materiaalien sekä niihin sitoutuneen arvon kiertona taloudessa mahdollisimman pitkään eli pidentämään tuotteen käyttöikää. Kiertotaloudessa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä. Usein tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla. Taustalla on tieto siitä, että uusitumattomat luonnonvarat eivät kestä nykyisen kaltaista kulutusmallia. Pyritään suljettuun kiertoon, jossa kaikki olemassa oleva materiaali kiertää.
Lineaarinen kierto eli suora kierto (vanha malli)
Lineaarisen eli suoran kierron vaiheet
Tuotteita varten tarvitaan raaka-aineita. Raaka-aineita ovat kaikki luonnosta saatavat aineet (luonnonvarat), joita jalostetaan käytettävään muotoon. Esimerkiksi puu on paperin raaka-aine. Raaka-aineita ovat myös esim. teräs, villa ja öljy.
Näistä raaka-aineista, kuten teräksestä, villasta tai öljystä valmistetaan tuote. Esimerkiksi paperitehtaalla puusta valmistetaan paperia tai vaatetuotannossa puuvillasta tehdään paita.
Tuotetta käytetään. Tuote ostetaan kaupasta ja sitä käytetään niin kauan, että se hajoaa tai sitä ei enää tarvita.
Käytön jälkeen tuote on jätettä. Jäte päätyy yleensä esimerkiksi polttoon. Tämä lineaarinen malli ei ole tavoiteltava, sillä monet potentiaaliset materiaalit menevät näin hukkaan. Tämä malli aiheuttaa sen, että uusia materiaaleja täytyy valmistaa koko ajan lisää ja luonnonvarat kuluvat.
Kiertotalousmalli eli suljettu kierto (uusi malli)
Kiertotalousmallissa eli suljetussa kierrossa tuote ei olekaan käytön jälkeen jätettä. Tähän kohtaan pätevät Kiertotalous yleisesti -kohdan asiat. Eli verrattuna lineaariseen malliin niin kiertotaloudessa sen sijaan, että tuotteet muuttuvat jätteeksi, niin tuotteet käytetään uudelleen tai kierrätetään. Esimerkiksi kotitaloudessa jätteet lajitellaan. Pahvit hyödynnetään uusien pahvituotteiden raaka-aineena ja biojätteestä tehdään biopolttoainetta. Myös metalli ja paperi kestävät pitkään kierrossa. Vanhan puhelimen, tietokoneen tai polkupyörän voi viedä kierrätyspisteeseen. Siellä ammattilainen hoitaa kierrätyksen (korjaus tai purkaminen osiin ja osien kierrätys). Myös pullonkeräysjärjestelmä on hyvä esimerkki kiertotaloudesta.
Kiertotalousmallin eli suljetun kierron vaiheet:
Jos uusia tuotteita on tarve valmistaa, niin tuotteet valmistetaan mahdollisimman kestäväksi ja kierrätettäviksi sekä ympäristöystävällisesti.
Tuotetta käytetään niin pitkään kuin mahdollista. Jos se hajoaa, se pyritään mahdollisuuksien mukaan korjaamaan.
Jos tuotetta ei itse tarvitse, voi joku muu käyttää tuotetta. Pyritään siis tuotteen uudelleenkäyttöön. Vaate viedään kirpputorille, jolloin se saa uuden elämän. Jos tuotetta ei kuitenkaan voida enää käyttää, niin materiaalit kierrätetään. Eli TUOTTEET EIVÄT OLE JÄTETTÄ.
Kierrätetyistä materiaaleista tulee uusien tuotteiden raaka-aineita. Näin materiaalit siis pysyvät koko ajan kierrossa, uusia tuotteita ei tarvitsisi valmistaa ja kiertotalousmalli toteutuu.
4. Esimerkkeja kiertotaloudesta
(Tähän liittyy video "Mitä kierrätyskeskuksessa tapahtuu?"
Tavaran lainaaminen ja jakaminen (Jakamistalouden ideana on, ettei tavaroita ja tuotteita omisteta, vaan niihin on käyttöoikeus. Maksetaan vain tuotteen käytöstä ja tuotetta käyttäisi useampi henkilö.)
Kirjan lainaaminen kirjastosta
Luistimien lainaaminen ystävältä, jos tarvitsee niitä vain yhden kerran, niin ei tarvitse ostaa omia
Auton vuokraus
Vanhan tavaran antaminen tai myyminen uudelle omistajalle
Pieneksi menneen vaatteen vieminen kirpputorille, jolloin se saa uuden omistajan
Vanhan käyttämättömän sählymailan antaminen tutulle, joka aloittaa harrastuksen
Käytetyn tavaran ostaminen
Tori.fi -sivustolta pystyy ostamaan kaikkea mahdollista käytettynä, esimerkiksi huonekaluja ja kodinkoneita
Swappie-palvelu myy käytettyjä puhelimia
Kirpputori
Rikkinäisen tavaran vieminen korjaukseen tai kierrätyskeskukseen
Vanhan pyörän vieminen kierrätyskeskukseen
Rikkinäisen puhelimen vieminen korjaukseen
Tehtävä oppilaille:
-Keksi asioita, joita voit lainata, ostaa käytettynä, antaa/myydä tutulle tai viedä mahdollisesti kierrätykseen. Voivat kirjoittaa muistilapuille ylös ja laittaa seinälle ideoita.
-Voivat myös tehdä oman ilmoitustaulun, johon kaikki voivat kirjoittaa lapun/ilmoituksen. Esimerkiksi "Koon 32 luistimet myynnissä/lainattavissa".
Pohdintoja opettajalle:
-Miksi lineaarinen malli on huono kiertotalouden kannalta?
-Mistä johtuu ihmisten tarve ostaa tuotteet uutena eikä käytettynä? Miten kiertotaloudesta saisi trendin uuden ostamisen sijaan?
-Miten saada yritykset toimimaan kiertotalouden mallin mukaisesti?
-Voisivatko yritykset toteuttaa jakamistaloutta? Jakaa resurssejaan?
-Mitä ovat jakamistalous, vertaistalous, alustatalous, välitystalous, yhteisötalous, keikkatalous ja vaihtotalous. Ovatko nämä yhteyksissä toisiinsa?
-Tarkastele itseäsi kotiympäristössä/työpaikalla. Miten voisit lisätä kiertotaloutta arjessasi/työelämässä?
5. Tekstiilien kierto
5.1 Tekstiilien materiaaleista
Tekstiileissä käytetyt kuidut jaotellaan luonnonkuituihin ja tekokuituihin. Nimensä mukaan luonnonkuidut saadaan luonnosta ja ne voidaan jaotella vielä kasvi- ja eläinkuituihin. Tunnetuimmat ja käytetyimmät kasvikuidut ovat puuvilla ja pellava, eläinkuiduista lampaan villa tai silkkitoukkien koteloista saatava silkki. (Eurokangas). Tekokuidut ovat kemiallisella prosessilla ihmisen tuottamia. Ne voidaan jakaa synteettisiin kuituihin ja muuntokuituihin. Synteettisiä kuituja ovat mm. Polyesteri, polyamidi ja akryyli. (Eurokangas). Muuntokuituja puolestaan ovat esim. viskoosi ja modaali. Muuntokuitujen raaka-aineet ovat peräisin luonnosta. Yleisimmät muuntokuidut ovat selluloosapohjaisia, eli raaka-aineena on käytetty eri puulajeja. Vaikka muuntokuitujen raaka-aineet tulevatkin luonnosta, ihminen käsittelee ne kemiallisesti ja lopputulos on tekokuitu. (Nieminen 2018).
Puuvilla
Puuvilla on maailman käytetyin tekstiilikuitu ja sitä viljelläänkin yli sadassa maassa. Suurimmat puuvillan tuottajamaat ovat Intia, Kiina, Pakistan ja Yhdysvallat. Kasvina puuvilla on herkkä lämpötilan ja kosteuden vaihteluille ja tarvitsee 11-25 asteen lämpötilan. Kunnolliseen kasvuun vaaditaan myös yli 500 mm sademäärä vuodessa (Puuvillakasvi 2020). Puuvillan viljely alkaa istuttamalla siemenet, joista kasvaa yli metrin mittainen puuvillakasvi. Kukkiessaan puuvillan kukka on ensin kermanvalkoinen, mutta muuttuu pikkuhiljaa pinkiksi ja on lopulta tummanpunainen. Oikeissa olosuhteissa kukinto vaihe voi kestää jopa kuukausia. Kukan tipahdettua pois, jäljelle jää pieni hedelmän alku, jonka sisällä siemenet ovat. Kypsyessään hedelmä on aluksi ruskea, mitä seuraa kuitujen kasvu ja valkoisen puuvilla tupon aukeaminen. Heti tuppojen auettua puuvilla on valmis kerättäväksi. Valkoinen tuppo hyödynnetään tekstiiliteollisuudessa ja siemenistä voidaan valmistaa öljyä ruokateollisuuden käyttöön tai rehua eläimille. (Moilala 2009).
Puuvillan viljelyyn liittyy paljon sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Ensinnäkin puuvillan viljelyssä käytetään paljon lannoitteita, kemikaaleja ja tuholaismyrkkyjä. Kemikaalit ja muut myrkyt altistavat työntekijöitä varsinkin tiloilla, joissa puuvilla kerätään käsin. Ne aiheuttavat mm. eri sairauksia, pahoinvointia, lisäävät keskenmenon riskiä, sekä kuolemia. Lisäksi myrkyt ja kemikaalit leviävät ympäröivään luontoon aiheuttaen ongelmia myös kasveille ja eläimille. Mm. miljoonat linnut ja kalat kuolevat vuosittain puuvillapelloille levitettyjen torjunta-aineiden ja kemikaalien takia. Viljelyssä käytetyt lannoitteet puolestaan valuvat kastelun seurauksena lähellä sijaitseviin vesistöihin. Maailmalla käytetyistä hyönteismyrkyistä 16 % ja torjunta-aineista 7 % menee puuvillan kasvatukseen. Yhden t-paidan materiaalien viljelyyn on käytetty n. 150 g hyönteismyrkkyjä ja lannoitteita, sekä siihen on kulunut n 2720 litraa vettä. Toinen suuri ongelma puuvillan viljelyssä on maaperän köyhtyminen, mikä johtaa lopulta eroosioon. Maaperän köyhtymiseen vaikuttaa kaksi asiaa: tehoviljely, jossa pelloilla kasvaa vuodesta toiseen ainoastaan yhtä kasvilajia eli puuvillaa, sekä viljelmien kastelu, joka kuivattaa maaperää ja saa sen suolaantumaan. Peltojen kastelun takia myös vesistöt kuivuvat. Yhdessä nämä ongelmat vähentävät luonnon monimuotoisuutta, mikä johtaa ekosysteemien katoamiseen. (Hyödyllistä tietoa puuvillasta).
Lapsi- ja pakkotyövoima kuuluvat puuvillantuotannon ongelmiin. Varsinkin istutuksen ja sadonkorjuun aikaan, kun työvoimaa tarvitaan tavallista enemmän, lapset otetaan mukaan pelloille. Lisäksi palkat ovat pieniä, päivät pitkiä ja työolosuhteet huonot. Yleensä palkka maksetaan poimitun puuvilla määrän mukaan. Edellä mainitut seikat ovat erityisesti ongelmana Intiassa, Uzbekistanissa, Turkmenistanissa, sekä Tadzhikistanissa. Intiassa puuvillan viljelijät tuppaavat usein myös velkaantumaan siemeniä, lannoitteita ja muita materiaaleja ostaessaan. Pahasti velkaantuneet viljelijät ajautuvatkin monesti itsemurhaan päästäkseen veloista. (Aronen 2019).
Villa
Villaa tuotetaan vuosittain noin 1,3 miljoonaa tonnia (Uotila 2015). Maailman suurimmat villan tuottajamaat ovat Australia, Uusi-Seelanti, Kiina, Etelä-Amerikan maat, Iso-Britannia, sekä entisen Neuvostoliiton maat (Sormunen 2018). Villa saadaan eläimistä kuten lampaista, vuohista ja kaneista. Kun eläinten turkki on tarpeeksi pitkä, ne keritään. Seuraavaksi villa pestään/puhdistetaan, koska eläimestä saatu raakavilla on likaista, siinä on paljon epäpuhtauksia ja rasvaa (Nurmi). Puhdas villa toimitetaan kehrättäväksi ja voidaan värjätä.
Yleensä villa nähdään ekologisena ja erinomaisena vaihtoehtona ominaisuuksiensa vuoksi: se on uusiutuva materiaali, ei rypisty, helppo hoitoinen, siirtää kosteutta ja sillä on antibakteerisia ominaisuuksia. Kuitenkin villan tuotannossa on monia epäkohtia.
Suurin osa villasta on tehotuotettua, mikä yleensä tarkoittaa eläinten kaltoinkohtelua ja huonoja oloja. Australia tuottaa n. 80 % tekstiiliteollisuudessa käytetystä villasta. Australiassa tuotettu villa on pääasiassa merinolampaan villaa. Merinolampaiden iho on jalostettu poimuiseksi ja "liian isoksi", jotta niistä saadun villan määrä olisi suurempi. Poimullaan oleva iho aiheuttaa useita ongelmia, kuten tukalan olon Australian kuumassa ilmastossa, hankaloittaa kerintää, sekä se altistaa loisille. Keritsemisessä poimuinen iho on haastava ja kun kerintä tapahtuu "liukuhihnatyönä", lampaat saavat yleensä kivuliaita haavoja. Ihopoimuissa pesivien loisten häätämiseksi eläimet käsitellään voimakkailla ulkoiloisia karkottavilla myrkyillä. Myrkyt taas päätyvät helposti luontoon laiduntavista eläimistä. Toinen tapa ehkäistä loisia on mulesing-toimenpide, joka on kielletty Euroopassa ja Uudessa-Seelannissa. Toimenpiteessä lampaiden peräpäästä, peräaukon molemmin puolin leikataan noin 5-7 cm levyinen ihokaistale. Australiassa tämä tehdään ilman kivun lievitystä tai puudutusta. Syntyneet haavat paranevat hitaasti, ovat herkkiä tulehduksille ja Näin ollen ne aiheuttavat lampaille kipua ja stressiä. Lisäksi mulesing-toimenpiteen yhteydessä lampaiden hännät poistetaan, jotta ne eivät sotkisi itseään jätöksillään. Hännän poistaminen tapahtuu joko veitsellä leikkaamalla tai aiheuttamalla kuolio sitomalla kumilenkki hännän ympärille. Myös lampaiden kastrointi tapahtuu joko samalla tavalla kuolion kautta tai kirurgisesti ilman kivun lievittämistä. Usein tehotuotannossa lampaat laiduntavat 2000-10000 yksilön laumoissa. Suuri laumakoko aiheuttaa sen, ettei lampaita voida tarkkailla yksilöinä, jolloin sairaudet ja loukkaantumiset jäävät huomaamatta. (Sormunen 2018).
Suuret lampaiden laumakoot aiheuttavat myös ongelmia ympäristölle. Suuri määrä eläimiä tarvitsee paljon maapinta-alaa, kuluttaa luonnonvaroja, vaatii vettä, sekä energiaa. Lisäksi lampaat aiheuttavat metaanipäästöjä. (Nurmi). Syödessään ja tallatessaan laitumen kasvillisuutta eläimet aiheuttavat eroosiota ja vähentävät luonnon monimuotoisuutta (Sormunen 2018).
Suomessa myytävistä villatuotteista suurin osa on valmistettu ulkomailla tuotetusta villasta. Kotimaisen villan osuus markkinoilla on vain 4 %. Tuotteita ostaessa avainlippu -merkki ei takaa villan kotimaisuutta. Yleensä kyseinen merkki tarkoittaa, että tuote on valmistettu Suomessa, mutta villan alkuperä on todennäköisesti ulkomailla. (Uotila 2015). Suomessa eläinten kohtelu, sekä kemikaalien käyttö on tiukasti lain säätelemää ja lammastilojen koot pääasiassa pieniä (Nurmi). Varmasti kotimaisesta villasta valmistettuja tuotteita saa ostamalla suoraan kotimaisilta villan tuottajilta. Villaa ja villatuotteita ostaessa parhaita vaihtoehtoja on ostaa luomuvillaa, kotimaista suomenlampaanvillaa tai kierrätettyä villaa (Nurmi).
Polyesteri
Polyesteri on fossiilisesta öljystä valmistettava tekokuitu. Se valmistetaan uusiutumattomista lähteistä saatavilla olevista raaka-aineesta suurimmaksi osaksi öljystä. (Nurmi 2020). Polyesteri valmistetaan menetelmällä nimeltä sulakehruu. Siinä öljystä valmistettu lähtöaine sulatetaan lämmössä massaksi, josta sitten voidaan kehrätä tekstiilikuitu. (Vanhatalo 2006). Valmistusprosessissa erityisesti polyesterin värjäämien tuottaa ongelmia. Värjäämisessä käytetään haitallisia ihoa ja hengityselimiä ärsyttäviä kemikaaleja, joille työntekijät altistuvat. (Niemi & Lento). Tämän lisäksi väri saastuttaa myös luontoa ja vesistöjä. Värjäysprosessi on vaikea, sillä väri tarttuu huonosti polyesteriin ja prosessissa värjätään koko kuitu, eikä vain sen pintakerroksia (kuten vaikkapa puuvillassa). (Backman-Thors 2019).
Koska polyesteri valmistetaan öljystä, se on pohjimmiltaan muovia. Materiaalina polyesteri ei siis ole biohajoavaa, joten se ei maadu. Kotona pyykkiä pestessä, sekä vaatteen valmistus vaiheessa tällaisista öljypohjaisista tuotteista irtoaa mikromuovia, eli pienen pieniä muovihiukkasia. Yhdessä pesussa hiukkasia irtoaa jopa 1900. Nämä mikromuovit päätyvät jäteveteen, varsinkin maissa, joissa jätevesihuolto ei ole kovin laadukasta tai sitä ei ole ollenkaan, mikromuovit kulkeutuvat jäteveden mukana vesistöihin. Vesistöistä mikromuovit siirtyvät eläimiin ja juomaveteen. Suomessa ja pohjoismaissa jäteveden käsittely on kuitenkin niin hyvällä tasolla, että vedessä olevista muoveista saadaan puhdistettua n. 99 %. (Backman-Thors 2019).
Hyvälaatuinen polyesteri kestää käyttöä reilusti yli 20 vuotta. Kuitenkin kyseisen materiaalin valmistus on nykyisin niin halpaa, että erityisesti pikamuotiketjut käyttävät sitä hyväkseen. Tämä tarkoittaa sitä, että polyesteristä valmistettuja vaatteita tuotetaan nopeasti huonolaatuisia ja suuria eriä. Huonolaatuinen polyesteri kuluu nopeasti käytössä, minkä takia joudut ostamaan tilalle aina uuden vaatteen ja kulutus kasvaa. (Backman-Thors 2019).
Polyesteri on maailmalla käytetyin kuitu ja sen osuus kaikista kulutetuista kuiduista on 57 % (Mikkonen & Mäki 2019). Se on yleisesti käytetty siksi, että polyesteristä valmistetut tuotteet ovat usein joustavia ja rypistymättömiä. Polyesteri ei myöskään itse ime kosteutta, joten se kuivuu usein puuvillatuotteita nopeammin vaikkapa pesun jälkeen. Esimerkiksi useat urheiluvaatteet ja työvaatteet sisältävät paljon polyesteriä sen kestävyyden ja lujuuden ansiosta.
Polyesteriä käytetään monesti sekoituksena muiden materiaalien, kuten helposti rypistyvien kuitujen kanssa. Sitä käytetään siis parantamaan tuotteen käyttömukavuutta. Polyesteria voidaan myös kierrättää. Kierrätettyä polyesteriä voidaan valmistaa kierrätetyistä polyesteri tuotteista tai PET muovista eli vaikkapa limsapulloista. Kierrätettyä polyesteria on saatavilla hyvin ja sen ympäristövaikutukset ovat uutta kuitua pienemmät, eikä sen laatu ei kärsi kierrätyksestä.
Viskoosi
Viskoosi on muuntokuiduista tunnetuin ja raaka-aineena käytetään eri puulajeista valmistettavaa selluloosaa. Suomessa selluloosa on valmistettu yleensä koivusta, männystä tai kuusesta. (Pii 2020). Muualla maailmassa käytetään esimerkiksi pyökkiä, eukalyptusta ja bambua. Viskoosin valmistusprosessi on monimutkainen ja sisältää useita eri käsittelyvaiheita. Kuidun raaka-aine mm. liuotetaan tai sulatetaan kemiallisesti ja kehruumassa puristetaan kuiduksi, sekä jäähdytetään. (Nieminen 2018). Valmistusprosessi vaatii paljon energiaa ja vettä, sekä siinä käytetään erittäin haitallisia kemikaaleja, esimerkiksi rikkihiiltä. (Pii 2020). Monesti vaikkapa bambusta valmistettua viskoosia mainostetaan ympäristölle hyvänä vaihtoehtoa. Kuitenkin viskoosin valmistusprosessissa kuluvan energian, veden ja kemikaalien määrä on niin suuri, että ekologisen bambun käyttämisen hyödyt jäävät pieniksi. (Nurmi). Myöskään selluloosan valmistuksessa käytetty puu ei aina ole kasvanut kestävästi käytetyssä metsässä. (Pii 2020). Metsien kestämätön käyttö johtaa metsäkatoon ja eroosioon, sekä metsissä elävien eliöiden elinalueet tuhoutuvat.
Ominaisuuksiltaan viskoosi on pehmeä, kevyt ja kauniisti laskeutuva kangas. Se ei sähköisty helposti ja kuituna sitä voidaan näppärästi muokata moneen tai sekoittaa muiden kuitujen kanssa. Lisäksi se imee hyvin kosteutta ja hikeä, eikä sähköisty. Huonona puolena mainittakoon, että viskoosi rypistyy ja kutistuu helposti. Tästä syystä siitä valmistetut vaatteet tulisikin aina pesun jälkeen kuositella kosteana, jotta vaatteet säilyttävät muotonsa ja mittansa, pysyen näin hyvänä pitempään. (Nieminen 2018).
Polyamidit
Polyamidit ovat ryhmä kuituja, joiden raaka-aineena toimii polyesterin tavoin öljyteollisuuden sivutuotteet ja öljy (Nurmi 2020). Polyamideja on erilaisia, ja kuidun ominaisuudet riippuvat sen valmistusprosessista. Lujuudeltaan ne ovat polyesterituotteita hieman kestävämpiä. Käytetään usein lujuutta vaativissa tuotteissa, kuten ulkoiluvaatteissa. Yleisesti käytetyt polyamidit ovat cordura ja nailon. Polyamidin hiilidioksidipäästöt ovat korkeammat kuin polyesterillä.
Akryyli
Akryyli on synteettinen tekokuitu, jolle ominaista on pehmeä villamainen tuntu (Eurokangas 2020). Usein akryyliä käytetäänkin esimerkiksi neulevaatteissa villan tilalla edullisempana ja kevyempänä vaihtoehtona. Akryyli kestää hyvin auringon valoa, mutta sen huonoja puolia ovat taipumus sähköistyä sekä nyppyyntyä. Sen takia sekaan lisätään usein esimerkiksi polyesteriä, joka vähentää nyppyyntymistä.
Synteettisten kuitujen valmistaminen vaatii luonnonkuituja vähemmän vettä. Esimerkiksi 1 kg polyesterilangan tuottaminen ei kuluta vettä juuri olenkaan vain, 0.1% verrattuna 1 kg puuvillaan. Joidenkin synteettisten kuitujen valmistaminen vaatii suuret, jopa kaksinkertaiset määrät energiaa. Esimerkiksi 1 kg polyesterin tuottaminen vaatii keskimäärin noin 63 % enemmän energiaa vastaavaan puuvilla määrään verrattuna ja siksi polyesterin tuotanto aiheuttaakin paljon hiilidioksidipäästöjä. 1 kg polyesterin tuottaminen aiheuttaa noin 280 miljardia kiloa CO2 päästöjä. Kierrätetyn polyesterin käyttö vähentää tätä määrä noin 30 %. (The Council of Fashion Designers of America 2020)
Tehtävä oppilaille:
-Voivat tarkistaa oman paidan, pipon, repun tmv. tuotteen materiaaliselosteen. Mistä materiaalista tuote on valmistettu? Millaisia nämä materiaalit ovat? Onko joku materiaali ympäristöystävällisempi kuin toinen?
Pohdintoja opettajalle:
-Mikä materiaali on ekologisin ja mikä epäekologisin?
-Tiesitkö, että erittäin sekalaiset kuitusekoitetekstiilit on huonoja vaihtoehtoja tekstiilin kierrätykselle, kun ei tiedetä mitä ja minkä verran sekoite sisältää materiaaleja. Kuitusekoite, jossa on esimerkiksi 80% puuvillaa 20% polyesteria on tekstiilinkierrätyksen kannalta parempi kuin sekalainen kuitusekoite. Puuvillapolyesteri sekoitteen prosentuaaliset osuudet helpottavat jälleenkäyttöä, sillä tiedämme silloin varmasti mitä uusiotuote sisältää.
-Mikä on infinited fiber? Voisiko se mullistaa tekstiilimarkkinat?
https://www.sitra.fi/caset/tekstiilikuituja-kierratysmassasta/
5.2 Tekstiilien valmistus
Tekstiilien valmistusprosessi on melko pitkä ja monivaiheinen. Raaka-aineiden oton jälkeen raaka-aineet kuljetetaan tehtaaseen, jossa niistä kehrätään lankoja, tehdään neuloksia ja kudotaan kankaita. Tämän jälkeen materiaalit värjätään ja viimeistellään ja sen jälkeen kankaat leikataan vaatteisiin sopiviksi kappaleiksi. Vasta näiden vaiheiden jälkeen tapahtuu ompelu varsinaisiksi tuotteiksi eli valmiiksi vaatteiksi. Yleensä nämä eri työvaiheet tapahtuvat eri puolilla maailmaa, mutta vaatteista löytyvä made in -merkintä kertoo vain sen, missä vaate on ommeltu. (Mäki 2018.) Työvaiheet tapahtuvat eri puolilla maailmaa siellä, missä kustannukset ovat halvimmat eli halvan työvoiman maissa (Globaalin vaateteollisuuden ongelmia 2020).
Suomessa tuotantoketjut tunnetaan melko hyvin ja täällä pyritään vastuullisuuteen ja läpinäkyvyyteen (Mäki 2018). Suomalaiset yritykset työskentelevät aktiivisesti toimitusketjujen selvittämiseksi, vaikkakin eri vaiheiden selvittäminen onkin haastavaa. Suurimpia tekstiilien (langat, neulokset, kankaat) tuotantomaita ovat Kiina, Intia, Yhdysvallat, Turkki ja Etelä-Korea ja monissa näistä maista tuotetaan myös itse vaatekuituja. Kaikista suurin vaatteiden (=valmiit vaatteet kankaista) tuottajamaa on Kiina ja muita suuria maita ovat Bangladesh, Vietnam, Intia, Turkki, Indonesia ja Kambodzha. Suomalaiset yritykset valmistuttavat paljon vaatteita myös Virossa, Latviassa ja Portugalissa, sillä matkat ovat lyhyet ja vaatteita on mahdollisuus saada pienemmissä tuotantoerissä. (Mikkonen & Mäki 2019.)
Näissä tekstiilien valmistuksen eri vaiheissa on paljon epäkohtia ja haitallisia vaikutuksia. Ensimmäisenä ovat pitkät kuljetusmatkat, sillä eri vaiheet tapahtuvat eri puolilla maailmaa. Logistiikka, kuten lentokoneet tai rekat, tuottavat suuria määriä päästöjä ilmakehään.
Tekstiilitehtaan toiminta vaatii paljon energiaa ja vettä, joka kuormittaa ympäristöä. Myös kemikaaleja käytetään paljon, kun kankaat värjätään ja tekstiilit viimeistellään. Työntekijät altistuvat kemikaaleille ja se on terveydelle vaarallista. Valmis kangas kuljetetaan taas vaatetehtaalle, jossa siitä valmistetaan vaatteita. Vaatetehtaissa ilmassa leijailee pieniä pölyhiukkasia, jotka ovat myös haitallisia työntekijöiden terveydelle niiden mennessä hengitysteihin ja keuhkoihin. (Kiminki 2015, 27.)
Yksi suuri ongelma on työntekijöiden työolosuhteet. Monissa tehtaissa työtahti on kova ja tehtaan lämpötila korkea, eikä niistä löydy esimerkiksi ilmastointia. Taukoja on harvoin, työpäivät voivat kestää jopa 12 tuntia eikä palkka siltikään riitä elämiseen. (Kiminki 2015, 27.) Tekstiilien tuotantomaissa tätä työtä tekevät erityisesti naiset (Mikkonen & Mäki 2019). Ääriongelmia ovat myös pakkotyö ja lapsityövoiman käyttö (Globaalin vaateteollisuuden ongelmia 2020).
Yksi mielenkiintoinen fakta tästä kaikesta on se, että suomalaisten yritysten täällä myydyn vaatteen hinnasta n. 80 % jää Suomeen huolimatta siitä, missä vaate on valmistettu (Mäki 2018). Tästä voi päätellä, mikä on tekstiili- ja vaatetahtaiden työntekijöiden palkka, kun vaatteen hinnasta otetaan pois vielä monen eri työvaiheen kustannukset.
Näiden kaikkien vaiheiden jälkeen vaatteet pakataan ja kuljetetaan taas pitkät matkat ympäri maailmaa, kuten esimerkiksi Suomeen. Suomessa vaatteet löytävät tiensä vaatekaupan hyllylle, josta sinä käyt ostamassa vaatteen omaan vaatekaappiisi. Näin pitkän matkan vaate kulkee, ennen kuin se lopulta päätyy käyttäjälle.
5.3. Kuinka voin itse vaikuttaa?
Omilla valinnoillaan voi todella vaikuttaa siihen, kuinka paljon kuormittaa ympäristöä pukeutumisella. Ennen ostopäätöksen tekoa mieti tarvitsetko kyseistä vaatetta, hanki vaatteita vain tarvittaessa. Mieti lisäksi vaatteen ajattomuutta, haluatko pukea kyseisen vaatteen vielä vuosienkin päästä? Osta kestäviä vaatteita, jotka eivät hajoa heti muutaman käyttökerran jälkeen. Laadukkaita vaatteita saa yleensä suosimalla Suomalaista ja Suomessa valmistettua. Kotimaisista tuotteista on myös helppo reklamoida, jos ostos osoittautuisikin odotettua huonommaksi. Mikäli et tiedä mistä harkitsemasi vaate tulee tai mistä ja miten se on valmistettu, tutustu sitä myyvään yritykseen, ja selvitä heidän tuotantonsa vastuullisuus.
Uuden sijaan osta vaatteesi mieluummin käytettynä, vaikka nettikirppikseltä tai kierrätyskeskuksesta. Muistathan huoltaa myös jo omistamiasi vaatteita: noudata vaatteiden hoito-ohjeita, äläkä pese niitä turhaan. Pesun sijaan pelkkä tuuletus voi riittää. Pyykkiä pestessä pese täysiä koneellisia ja käytä alhaisia pesulämpötiloja (on kuitenkin hyvä muistaa, ettei pyykki aina puhdistu kylmemmillä pesuohjelmilla!). Korjaa myös rikkinäiset vaatteet, mikäli se on mahdollista. (Martat).
5.4. Minne käytetty tekstiili päätyy?
(Tähän liittyy video "Mitä pois heitetyille vaatteille tapahtuu?"
Tekstiiliteollisuus on kulkenut melkein näihin päiviin asti lineaarisen kuluttamisen mallin mukaan. Kuitenkaan nykyisenlaista rakennetta ei ole enää mahdollista ylläpitää pelkkien neitseellisten (luonnosta saatavien) raaka-aineiden turvin, joten myös tekstiiliteollisuuden on siirryttävä noudattamaan kiertotalouden periaatteita. Kierrätysmateriaalin käyttäminen vähentää neitseellisten raaka-aineiden tarvetta, säästää luontoa ja vähentää hiilidioksidipäästöjä.
Hyväkuntoiset, ehjät ja puhtaat vaatteet ja tekstiilit kelpaavat kierrätettäviksi sellaisenaan. Tällaiset vaatteet/tekstiilit tulee siis ensisijaisesti viedä oman paikkakuntasi kirpputorille/kierrätyskeskukseen, myydä verkossa itse (Facebook kirpparit, tori.fi, zadaa jne.) tai lähettää ne käytettyjä vaatteita uudelleen myyvälle taholle (esim, emmy ja vahankaytetty.fi). Vaihtoehtoisesti hyväkuntoisia vaatteita vastaanottavat myös hyväntekeväisyysjärjestöt, kuten UFF, Pelastusarmeija, Punainen risti ja Fida. Lisäksi useat yritykset vastaanottavat tekstiilejä ja vaatteita myymälöissään (mm. Finlayson ja H&M), sekä joillakin paikkakunnilla on tekstiilien kierrätykseen erikoistuneita pajoja, joihin vastaanotetaan niin vaatteita, kodintekstiilejä, kankaita, kuin käsityötarvikkeitakin. Tällaisia pajoja ovat Nextiili-tekstiilikierrätyspaja Tampereella, Tex Vex -paja Forssassa ja Partex-paja Imatralla. Tarkoituksena on pitää tekstiilit mahdollisimman kauan niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. (Mäki).
Poistotekstiili = vaatteet ja tekstiilit, jotka ovat käyttökelvottomia eli huonokuntoisia tai rikkinäisiä.
Huonokuntoiset ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa kelpaamattomat tekstiilit tulee viedä poistotekstiilien keräykseen. Kuntakohtaiset poistotekstiilien keräyspisteet voi tarkistaa vaikkapa netistä. Poistotekstiileihin kelpaavat niin vaatteet, kuin kodin tekstiilit (lakanat, pyyhkeet, pöytäliinat). Kriteerinä on, että tekstiilit ovat kuivia, hajuttomia ja homeettomia.
Poistotekstiiliin ei saa laittaa seuraavia:
Homeisia ja ummehtuneita/haisevia tekstiilejä
Märkiä tai likaisia esim. öljyisiä tekstiilejä
Luteista tai muista tuholaisista saastuneita tekstiilejä
Alusvaatteita tai sukkia ja sukkahousuja (hygieniasyyt)
Kenkiä, laukkuja tai vöitä
Pehmoleluja
Mattoja
Tyynyjä, peittoja tai pehmusteita
Poistotekstiileihin kelpaamattomat tekstiilit lajitellaan energia- tai sekajätteeseen alueellisten jätehuoltomääräysten mukaan. (HSY).
Poistotekstiilien keräys on suuressa murroksessa, sillä EU:n direktiivin mukaan, poistotekstiilien keräys on järjestettävä kotitalouksille vuoteen 2025 ja Suomessa vireillä olevan jätelakiesityksen mukaan jo 2023. Viime vuosina Suomessa on alettu muutamissa kunnissa kerätä poistotekstiilejä ja joissakin on tehty tekstiilien keräyksen kokeiluja. Vuosien 2020-2022 aikana tekstiilien erilliskeräysverkosto laajentuu valtakunnalliseksi. (Hiltunen 2020). Tekstiilien käsittelyä varten vuoden 2020 aikana pilotoitiin uusi poistotekstiilien jalostuslaitos, jonka toiminta alkaa keväällä 2021. Tämän lisäksi on suunnitteilla täyden mittakaavan jalostuslaitos vuodelle 2023. (Liimatainen 2020).
Tehtävä oppilaille: Ota selvää, mikä on poistotekstiilien käsittelyn tilanne tällä hetkellä. Opettaja voi auttaa.
Pohdinta opettajalle:
-Miksi ei ole lakipykälää tekstiilien ympäristöystävällisemmästä valmistuksesta?
-Miksi emme käytä enemmän kierrätysmateriaaleja?
-Mitä tapahtuu, kun luonnonvarat alkavat hiipumaan: vedestä tulee pulaa isommassa mittakaavassa? Loppuuko/kallistuuko/uusiutuuko tuotanto?
Poistotekstiilien keräykseen päätyneet tekstiilit kuljetetaan poistotekstiilien jalostuslaitokselle, jossa on tarkoituksena pystyä käsittelemään myös yritysten sivuvirtoja ja tekstiilijätteitä, sekä vastaanottamaan poistotekstiiliä muistakin Itämeren maista. Laitoksella tekstiilit päätyvät käsittelylinjastolle, jossa ne jaotellaan optista tunnistusteknologiaa hyödyntäen materiaaliensa perusteella eri kuituluokkiin. Kun eri kuidut saadaan tehokkaasti eroteltua toisistaan, niistä valmistettavat lopputuotteet ovat laadukkaampia.
Tähän mennessä tekstiilien lajittelu on tehty käsin pesulappujen mukaan, mutta tämä on ollut hieman ongelmallista. Osasta tekstiileistä pesulaput puuttuvat kokonaan tai ne ovat epätarkkoja. (Suomen tekstiili & muoti 2019). Materiaalien lajittelun jälkeen lajitellut tekstiilit jalostetaan kuiduiksi, joita voidaan käyttää teollisuudessa erilaisten kierrätystuotteiden raaka-aineina. Tällaisia kierrätystuotteita ovat esimerkiksi vaatteet, lanka, komposiitti ja eristemateriaalit. Uusia ratkaisuja kuitujen hyötykäytölle etsitään koko ajan lisää! (Alijoki 2019). Tähän liittyy video "Mitä pois heitetyille vaatteille tapahtuu?"
6. Videot
Videot on tarkoitettu katsottavaksi oppitunneilla käsiteltävien aiheiden yhteydessä. Videossa esitellään erilaisia kiertotalouteen liittyviä konkreettisia ja arkielämän ilmiöitä vaatteiden ja tekstiilien näkökulmasta.
Video: Mitä kierrätyskeskuksessa tapahtuu?
Videossa laitetaan käytetyt vaatteet kiertoon ja vieraillaan kierrätyskeskus Patinassa.
Videon esimerkkihenkilö vie käytetyt vaatteet kierrätyskeskus Patinaan Lahdessa ja pääsee kurkistamaan työtiloihin, joissa vastaanotettujen tavaroiden lajittelu tapahtuu. Jokainen tavara tarkistetaan ja esimerkiksi sähkölaitteiden toimivuus testataan. Tavarat puhdistetaan ja voidaan huoltaa kevyesti, mutta todella likaiset tavarat päätyvät jätteeksi ja rikkoutuneet puretaan osiin jatkokierrätystä varten. Valitettavasti osa tuoduista tavaroista on täysin käyttökelvottomia, jolloin ne menevät suoraan jätteeksi ja kierrätyskeskukset joutuvat huolehtimaan ja maksamaan sen käsittelystä. Joskus toisen roska ei olekaan toisen aarre, vaan ihan pelkkää roskaa.
Hyväkuntoiset tavarat pääsevät myyntiin myymälään, jossa on osastot eri tuotteille, niin kuin tavallisissakin kaupoissa. Käytettyä hyvää tavaraa tulee myyntiin valtavasti. Käytetyn tavaran ostaminen uuden sijaan voisikin olla uusi normaali. Pelkästään Lahden alueella on suuri määrä kierrätysmyymälöitä ja kirpputoreja, ja ne kaikki ovat pullollaan käytettyä tavaraa. Videon tarkoituksena on herätellä katsoja ajattelemaan, että seuraavan kerran kun tarvitsee hankkia jotain, voisi vilkaista, saisiko sen hankittua käytettynä. Harvoja asioita tarvitsee ostaa täysin uutena, sillä lähes kaikkea löytyy käytettynä.
Kierrätyskeskukset ovat osa kiertotaloutta ja ne tekevät tärkeää työtä tuotteiden elinkaaren pidentämisessä sekä materiaalien kierrätyksessä. Kierrätyksen parista löytyy myös erilaisia mielenkiintoisia työpaikkoja ja se onkin kasvava tulevaisuuden ala, sillä kaikki materiaali tulisi jatkossa hyödyntää entistä enemmän ja jätteen määrä tulisi vähentää minimiin. Tähän tarvitaan tekijöitä ja innovaatioita.
Ajatuksia herättelemään: Mitä jos seuraavan kerran etsisikin sopivaa tarvittavaa tuotetta käytettynä netti- tai tavallisilta kirppareilta?
Video: Mitä pois heitetyille vaatteille tapahtuu?
Videossa vieraillaan LAB-ammattikorkeakoulun Reiskatex-tekstiililajittimella ja kerrotaan poistotekstiilien kierrätyksestä.
Käytöstä poistetut vaatteet ja tekstiilit voidaan kierrättää uusiomateriaalin raaka-aineeksi. Tekstiilikuitujen tarkalle tunnistamiselle on kuitenkin ollut tarvetta, jotta sujuva ja laajamittainen kierrätys onnistuisi. Lahdessa LAB-ammattikorkeakoulussa on kehitetty Reiskatex -poistotekstiilien tunnistus- ja lajittelulaitteisto. Se tunnistaa tekstiilikuidun optisesti lähi-infrapuna-analytiikan (NIR) ja tietokoneelle luodun spektrikirjaston avulla. Liukuhihnalta tekstiilikappale puhalletaan paineilmalla materiaalin mukaiseen laatikkoon.
Lajittelu on nopeaa, kun kenenkään ei tarvitse etsiä mahdollisia materiaalimerkintöjä pesulapuista tai arvailla kankaiden materiaalia tunnustellen. Laite tunnistaa puuvillan, villan, polyesterin ja viskoosin sekä muita yksittäisiä materiaaleja tietokoneelle luodun NIR-spektrikirjaston avulla. Sekoitekankaat tuottavat kuitenkin vielä haastetta tunnistamiseen, ja jotkut tekstiilit kulkevat liukuhihnan päähän ilman tunnistamista.
Laitteen avulla poistotekstiilien joukosta saadaan helposti poimittua kierrätyskelpoista materiaalia uusiokäyttöä varten. Lajitellut materiaalit pystytään hyödyntämään eri tavoin. Esimerkiksi puuvilla kierrätetään uusiokuiduksi mekaanisesti, eli repimällä tekstiili kuiduksi ja kehräämällä jälleen langaksi. Tässä prosessissa kuidun pituus kuitenkin lyhenee, eikä pelkkä kierrätyspuuvilla kestä montaa kiertoa. Siksi kuitumassaan lisätään usein mukaan uutta puuvillaa laadun parantamiseksi tai massasta tehdään esimerkiksi eristemateriaalia.
Tekokuitujen käsitteleminen kemiallisilla kierrätysmenetelmillä on helppoa, eikä tekokuitujen ominaisuudet huonone prosessissa. Esimerkiksi kierrätetty polyesteri onkin laajassa käytössä. Myös luonnonkuitujen kemiallista kierrätystä kehitetään, jolloin niiden laatu ja ominaisuudet saataisiin säilymään paremmin kierrossa.
Tekstiilien kierrätys säästää luonnonvaroja moninkertaisesti verrattuna neitseellisiin materiaaleihin. Puuvillatekstiilien kierrätys vähentää niiden elinkaaresta vesisyöpön puuvillan tuotantovaiheita ja kuljetuksista syntyviä päästöjä. Synteettisten tekstiilien kierrätys vähentää muun muassa fossiilisen öljyn tarvetta.
Suomessa poistotekstiiliä kertyy vuosittain noin 70 miljoonaa kiloa. Se tarkoittaa yhtä henkilöä kohden yli kymmenen kiloa, tarkemmin noin 13 kiloa tekstiilijätettä. (Dahlbo 2015.) Videolla on muutamia vinkkejä tekstiilijätemäärän vähentämiseen.
Keksikää luokan kanssa esimerkiksi tapoja vaikkapa rikkinäisten vaatteiden hyödyntämiseen käsitöissä tai askartelussa. Youtubesta löytyy paljon tekstiiliaiheisia DIY (do it yourself) -videoita.
Lähteet
Alijoki, T. 2019. Uudella teknologialla laadukasta poistotekstiilin lajittelua ja jalostusta. Telaketju. Viitattu 11.11.2020 Saatavissa https://telaketju.turkuamk.fi/blogi/uudella-teknologialla-laadukasta-lajittelua-ja-jalostusta/
Aronen, J. 2019. Puuvillan tuotanto kurittaa ympäristöä - halvan paidan todellinen hinta ei näy kuluttajalle. Fairtrade Finland. Viitattu 18.11.2020. Saatavissa https://reilukauppa.fi/puuvillan-tuotanto-kurittaa-ymparistoa-halvan-paidan-todellinen-hinta-ei-nay-kuluttajalle/
Backman-Thors, M. 2019. Polyesteri - suosittu ja hintansa arvoinen vai ongelmallinen? Dress like Marie. Viitattu 25.11.2020. Saatavissa https://dresslikemarie.com/fi/blogg/42_polyesteri-suosittu-ja-hintansa-arvoinen-vai-
Dahlbo, H. 2015. Tekstiilijätteen kierrätyksen mahdollisuudet ja esteet. Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 20.11.2020. Saatavissa https://www.syke.fi/hankkeet/texjate
Eurokangas. Luonnonkuidut. Viitattu 10.11.2020. Saatavissa https://www.eurokangas.fi/luonnonkuidut
Eurokangas. Tekokuidut Viitattu 18.11.2020. Saatavissa https://www.eurokangas.fi/materiaaliopas/tekokuidut
Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä. Vaatteet ja tekstiilit. Viitattu 11.11.2020. Saatavissa https://www.hsy.fi/jatteet-ja-kierratys/lajitteluohjeet/vaatteet-ja-tekstiilit/
Hiltunen, T. 2020. Valtakunnallinen poistotekstiilin keräys laajenee - käsittelyn pilottilinjasto rakennetaan Paimioon. Yle. Viitattu 10.11.2020. Saatavissa https://yle.fi/uutiset/3-11242166
Kiminki, I. 2015. Yhteinen maapallo. Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry. Viitattu 21.11.2020. Saatavissa https://vihrealippu.fi/yhteinenmaapallo/
Liimatainen, A. 2020. Paimioon avataan poistotekstiilien jalostuslaitos - voi käsitellä 10 prosenttia Suomen vuosittaisesta tekstiilijätteestä. Maaseudun tulevaisuus. Viitattu 11.11.2020 Saatavissa https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.1165517
Martat. Globaalin vaateteollisuuden ongelmia. Viitattu 21.11.2020. Saatavissa https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/garderobi-harkitse-korjaa-kierrata/globaalin-vaateteollisuuden-ongelmia/
Martat. Garderobi-teesit. Viitattu: 25.11.2020 Saatavissa https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/garderobi-harkitse-korjaa-kierrata/garderobi-teesit/
Mediawear Custom Apparel. Hyödyllistä tietoa puuvillasta. Viitattu 18.11.2020. Saatavissa https://www.customapparel.fi/tietoa-puuvillasta.html
Mikkonen, H. & Mäki, S. 2019. Tekstiili- ja muotiala tänään, osa 1: Vaatteen pitkä matka puuvillapellolta kuluttajalle. Suomen Tekstiili & Muoti. Viitattu 21.11.2020. Saatavissa https://www.stjm.fi/uutiset/tekstiili-ja-muotiala-tanaan-osa-1-vaatteen-pitka-matka-puuvillapellolta-kuluttajalle/
Moilala, O. 2009. Perustietoa puuvillasta. Eetti. Viitattu 18.11.2020. Saatavissa https://eetti.fi/2009/09/07/blog-perustietoa-puuvillakasvista/
Mäki, S. Mihin kierrättää vanhat vaatteet ja kodintekstiilit? Suomen tekstiili & muoti. Viitattu 10.11.2020. Saatavissa https://www.stjm.fi/toiminta-alueemme/vastuullisuus/kiertotalous/mihin-kierrattaa-vanhat-vaatteet-ja-kodintekstiilit/
Mäki, S. 2018. Tunnetko vaatteiden tuotantoketjun? Katso video! Suomen Tekstiili & Muoti. Viitattu 21.11.2020. Saatavissa https://www.stjm.fi/uutiset/tunnetko-vaatteiden-tuotantoketjun-katso-video/
Niemi, H & Lento, M. Weecos. Materiaaliopas. Viitattu 25.11.2020. Saatavissa ://www.weecos.com/fi/materiaaliopas/#polyesteri
Nieminen, M. 2018. Materiaaliopas: muuntokuidut. Rekki. Viitattu 25.11.2020. Saatavissa https://rekki.fi/blogi/opas/materiaaliopas-muuntokuidut/
Nurmi, A. Lampaanvilla ja merinovilla. Viitattu 24.11.2020. Saatavissa https://www.anniinanurmi.fi/materiaaliopas/lampaanvilla-ja-merinovilla/
Nurmi, A. Viskoosi. Viitattu 25.11.2020. Saatavissa https://www.anniinanurmi.fi/materiaaliopas/viskoosi/
Pii, H. 2020. Tiesitkö tämän viskoosista? Aaron's. Viitattu 25.11.2020. Saatavissa https://vaatetusliikeaarons.fi/tiesitko-taman-viskoosista/
Puuvilla.info 2020. Puuvillakasvi. Viitattu 18.11.2020. Saatavissa https://www.puuvilla.info/kasvi/puuvillakasvi.html
Sormunen, T. 2018. Villan tuotannon pimeämpi puoli. Eläinten ystävä. Viitattu 24.11.2020. Saatavissa https://www.elaintenystava.fi/artikkelit/meilt%C3%A4/252-villantuotannon-pimeaempi-puoli
Suomen tekstiili & muoti 2019. Poistotekstiilien jalostuslaitoksen pilotti avautuu 2020. Viitattu 11.11.2020. Saatavissa https://www.stjm.fi/uutiset/poistotekstiilien_jalostuslaitos_2020/
The Council of Fashion Designers of America, Inc. Polyester. Viitattu 20.11.2020. Saatavissa https://cfda.com/resources/materials/detail/polyester
Uotila, L. 2015. Villapaitojen nurja puoli. AnimaliaMedia. Viitattu 24.11.2020. Saatavissa https://animaliamedia.fi/villapaitojen-nurja-puoli/
Vanhatalo, M. 2006. Yleistä. Virtuaaliammattikorkeakoulu. Viitattu 25.11.2020 Saatavissa https://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/030507/1086702266491/1146637870052/1150092631844/1150093285940.html
Tekijät:
Paula Tiippana
Melissa Kesti
Miro Rannetmaa
Marianne Kämi
Marika Kettunen
2020